Matka 1.

Maanantai oli kiireinen päivä.
Ensin aamulla omalle eläinlääkärille, matolääkkeet huulista sisään ja sitten auton vienti Mikalle.
Marjo tuli iltapäivällä ja samaan syssyyn Marjut saapui.
Olimme pakanneet laukut ja muut tarvikkeet edellis iltana valmiiksi olkkarin pöydälle.
Kylmässä viimassa yritimme hytisten sitten pakata kaikki autoon . Aamulla olisi sitten koirien vuoro ihmisten kera tunkeutua matkalle lähteväksi.
Ennen kukonlaulua tie kutsui.
Poikkesimme Minnalle vielä matkan varrella, hakemaan muutaman lahjuksen sekä kassillisen t-paitoja mukaan.
Satamassa olimme sitten hyvissä ajoin, nyt tuli sitten se odotettu matkakuume.
Tallinnassa olimme klo.9.30, minä ajoin meidän ekalle pysähdyspaikalle noin 30km kaupungista ulos, Kernuun. Tankkasimme ja käytimme koirat pissalla. Marjo jatkoi siintä ajamista eteenpäin, minä toimin kartturina.
Ajoimme nonstoppina. Yksi ajoi ja toiset nukkuivat.
Balttian tiet olivat aika hyvässä kunnossa.
Puolaan pääsimme yöllä. Warsova meni tunnetusti saitsinkina, kunnes löysimme lentokentän. Siintä sitten osattiin oikealle tielle.
Lähellä Mystowice se sitten tapahtui. Ja tietenkin aamuyöstä!!!!!!
Koe taulun valot paloivat kuin joulukuusessa!!!! SRS??????? Mitä se on?????
APUA!!!! Mitä kello on kotona???? Mika herätys!!!! Meidän auto on täällä shellin parkkiksella eikä lähde käyntiin!!! Mikä?? Laturi oli tullut tiensä päähän. Eikä huoltamon sedät puhu emglantia!! Otin toista kädestä kiinni ja vein auton luokse. Toi osa on kaput!!!!
Ystävällisiä miehiä. He tilasivat meille korjausmiehen, joka tuli viiden kilometrin päästä.
Hän sanoi samaa kuin Mika, laturi rikki. Auto vedettiin kuormurin lavalle ja Marjo ja minä kömmimme hyttiin, Tarjan jäädessä huoltamon pihalle.
Seurasimme silmä kovana ajomatkaa kuinka mennään, että osaamme takaisin hakemaan Tarjaa.
Korjaamolla meidät vietiin johtajan huoneeseen ja kahvimukit nenän alle. Sillä aikaa yksi nuori mies irroitti laturin ja akku pistettiin lataukseen.
Menimme katselemaan meidän autoa kun johtaja saapui kalkattaen jotakin mistä kumpikaan meistä ei ottanut selvää. Kännykkä viuhui sedän kädessä tosi taajaan ja auton sivuikkunaan kirjoitettiin shell.
Ahaa, nyt selvisi. Hän haluaa meidän soittavan Tarjalle! Ystävällisenä miehenä hän pisti miehen hakemaan Tarjan myös sinne missä me olimme.
Kaksi tuntia siinä meni kun auto oli taas ajokunnossa. 177 euroa köyhempänä lähdimme jatkamaan matkaa.
Ajoimme Tsekin kautta Slovakiaan, jonne saavuimme joskus iltapäivällä. Muistimme jopa ostaa tietulli merkit molempiin maihin.
Pienen etsimisen jälkeen saavuimme hotelliin. Menin Marjon kanssa ilmoittumaan, maksoin koirat ja Marjo maksoi aamupalat molemmille päiville. Respan täti puhui saksaa ja me englantia jotenka tietenkin tuli pieni väärinkäsitys,yhdet aamiaiset maksettiin kun kirjauduimme hotellista.
Koirat olivat koko ajan tosi ihania, Ei haukkumisia turhaan ja kaikki pysyivät bokseissa kiltisti jopa Huugo nukkui pitkin pituuttaan. Vappu on tosi helppo matkakaveri.
Näyttelypaikalle oli helppo ajo. Parkki paikat olivat merkattu hyvin ja ohjaajat niissä ystävällisiä nuoria . Parkkikselta näyttelypaikalle sitten oli matkaa n. 1km. Tosin tie oli päälystetty jotenka kuorman vetäminen oli helppoa.
Torstaina Marjo oli kehässä Vapun kanssa. Vappu sai VG; n eli very good. Sitten alkoikin vaellus pitkin hallia, joka oli valtava!
Myyntikojuja oli kyllä joka lähtöön, siellä olisi saannut rahansa kyllä menemään ihan iloisesti.